Yhdistys

BirdLife Keski-Suomi ry on yleishyödyllinen yhdistys, jonka tarkoituksena on edistää linnuston tuntemusta sekä suojelua toimialueellaan.

BirdLife Keski-Suomi on neutraali toimija, mutta velvollisuutemme on tuoda esille linnustonsuojelullisia näkökulmia, ajantasaista lintutietoa sekä painottaa ympäristövaikutusten arviointia päätöksenteossa. Olemme osa maailmanlaajuista BirdLife yhteisöä ja tavoitteenamme on yhdistää kaikki linnuista kiinnostuneet. Haluatko tukea toimintaamme, saada retkivinkkejä tai ryhtyä aktiiviksi? Yhdistys on yhtä monipuolinen kuin jäsenensä. Liity sinäkin – tervetuloa mukaan!

Kaikkiaan toimialueellamme on tavattu yli 300 lintulajia. Näistä noin 155 lajia on tavallisia pesimälajeja, 15 lajia pesii satunnaisesti, 30 tavataan pelkästään muuttomatkalla ja 40 lajia on paikkalintuja. Paikkalinnuista tyypillisimmät lajit ovat boreaalisen havumetsävyöhykkeen asukkeja. Monet pöllöt, metsäkanalinnut ja tikat ovat täällä kaikkina vuodenaikoina. Suurin osa toimialueellamme tavattavista linnuista on kuitenkin muuttolintuja. Huhtikuu on parasta aikaa kevätmuutontarkkailuun, kun taas elo-syyskuussa syysmuutto on kiivaimmillaan. Sisämaassa Päijänne on merkittävä arktisten lintujen muuttoa ohjaava vesistö. Tavanomaisimpien muuttolintujen lisäksi seudulla voi havaita sisämaa-arktikaa, eli arktisten vesilintujen ja kahlaajien muuttoa. Kesäisin yhdistyksen tunnuslintu, kaakkuri, pesii suolammilla. Syksyllä sisämaan kurkimuutto voi olla valtakunnallisestikin mittavaa alueemme länsilaidalla. Keski-Suomen koskireiteillä sijaitsee myös tärkeitä koskikaran talvehtimisalueita.

Toimialue


KSLY:n 240 km pitkä ja 120 km leveä toimialue kattaa 17 kuntaa (Hankasalmi, Joutsa, Jyväskylä, Jämsä, Kannonkoski, Konnevesi, Kuhmoinen, Laukaa, Luhanka, Muurame, Petäjävesi, Pihtipudas, Saarijärvi, Toivakka, Uurainen, Viitasaari, Äänekoski) ja ulottuu Etelä-Hämeen, Etelä-Savon ja Pohjois-Hämeen eliömaakuntiin. Maisemallisesti alue on Järvi-Suomea lukuun ottamatta Uuraisten, Saarijärven, Kannonkosken ja Pihtiputaan länsiosia, jotka ulottuvat Suomenselän suomaalle. Maakunnallisen Keski-Suomen länsilaidan kunnat (Keuruu, Multia, Karstula, Kyyjärvi, Kivijärvi ja Kinnula) kuuluvat Suomenselän Lintutieteellisen Yhdistyksen toimialueeseen.

KSLY:n toimialueella sijaitsee neljä kansallispuistoa. Saarijärven Pyhä-Häkissä humisevat seudun komeimmat aarniometsät ja puiston erämaiset suot ovat elämys. Kuhmoisten Isojärven kansallispuisto esittelee vaihtelevaa, karuhkoa metsä- ja järviluontoa; monipuolisen metsälinnuston lisäksi kanadanmajavat ovat puiston vetonaula. Leivonmäen kansallispuisto Joutsassa koostuu Haapasuon keidassuosta sekä harjujen polveilemasta metsäseudusta, jossa kohtaavat eteläinen ja pohjoinen suolajisto, viereisellä harjulla hyrisevät kehrääjät. Kansallispuistoista uusin, on karun järviluonnon luonnehtima upea Etelä-Konnevesi.

Vuoret

Keski-Suomi on pääasiassa jyrkkäpiirteinen ja mäkinen maakunta. Vain Suomenselän vedenjakajan karut, soiset ja kiviset maat ovat yleiskuvaltaan loivapiirteistä seutua. Eniten kalliopaljastumia on Kuhmoisissa. Korkeus merenpinnasta vaihtelee Päijänteen 78 metristä Korpilahden Uutelanmäen, Saarijärven Kulhanvuoren ja Uuraisten Kukkamäen yli 260 metriin. Yli 200 metriä korkeita kallioperä kohoumia on maakunnassa kymmeniä. Päijänteen rantavuoret kohoavat enimmillään 150 metriä järven pinnan yläpuolelle. Vesistön reunustamat rantavuoret tarjoavat upeita näköaloja ympäröivään luontoon sekä hienoja retkeilymahdollisuuksia ulkoilureitteineen ja luontopolkuineen niin Päijänteen vaikutuspiirissä kuin Etelä-Konneveden kansallispuistossakin. Vaikka Keski-Suomen ’vuoret’ eivät olekaan korkeita tai jyrkkiä verrattuna aitoihin vuoristoalueisiin maailmassa, ne ovat silti osa Suomen luontoa ja tarjoavat kauniita maisemia sekä tärkeitä elinympäristöjä linnustollemme.

Vesistöt

Viitasaaren, Saarijärven, Rautalammin ja Jämsän reittivedet tuhansine järvineen, upeine koskineen ja jokineen laskevat lopulta Päijänteeseen. Tämä Suomen toiseksi suurin järvi hallitsee maakunnan eteläosaa ja on yksi sisämaan tärkeimpiä lintujen muuton kokoajia. Pohjoisen Keski-Suomen suurimmat järvet ovat Kolima, Kivijärvi, Keitele ja Konnevesi. Mahtavimmat kosket ovat Viitasaaren Huopanankoski, Laukaan Kuusaankoski, Koliman-Keiteleen koskiketju sekä Saarijärven ja Konneveden koskireitit satoine talvehtivine koskikaroineen. Vesistöjen osuus kokonaispinta-alasta on noin kuudennes. Kaikkiaan rantaviivaa on noin 10 000 kilometriä, mikä luo hyvät edellytykset monipuoliselle vesi- ja rantalinnustolle sekä muille vesistöjen läheisyyttä suosiville lajeille. Rehevistä lintujärvistä rikkaimpia ovat kansainvälisesti merkittäväksi arvioitu Viitasaaren Heinä-Suvanto, valtakunnallisesti merkittävä Konneveden-Äänekosken Pyhäjärvi ja maakunnallisesti merkittävät Laukaan-Toivakan Lapinjärvi sekä Joutsan ja Hankasalmen Keskisenlammet ja Saarijärven Lautajärvi.

Metsät

Keski-Suomen pinta-alasta lähes kaksi kolmannesta on metsää. Suurin osa kuuluu kuusivaltaiseen eteläboreaaliseen kasvillisuusvyöhykkeeseen, jonka rehevimpiä lehtomaisten kankaiden vallitsemia alueita on Kuhmoisissa. Loput eteläboreaalisesta vyöhykkeestä kuuluu Järvi-Suomen alueeseen, jossa mustikkatyypin metsät vallitsevat. Suomenselän läheisyydessä on pääasiallisesti keskiboreaalisen kasvillisuusvyöhykkeen metsää. Nämä ovat hidaskasvuisia mäntyvaltaisia kanerva- ja puolukkatyypin metsiä, jopa karukkokankaita. Vähistä lehdoista merkittävimmät havisevat kaakkoisessa Keski-Suomessa, varsinkin Luhangassa. Erityismaininnan ansaitsevat seudun suojelukokonaisuudet: Saarijärven Pyhä-Häkin kansallispuiston kuukkelien ja kololintujen asuttamat ikimetsät, Kuhmoisten Isojärven kansallispuiston metsät ja monipuolinen Joutsan Haapasuo-Syysniemi Leivonmäen kansallispuistossa. Lisäksi Keski-Suomesta löytyy useita pienialaisia suojelukohteita, joiden lajistoon kuuluu vaateliaitakin metsälintuja.

Suot ja pellot

Keski-Suomesta suota on lähes viidennes, mutta enimmät suot ovat metsäisiä rämeitä ja korpia. Noin 90 % soista on menettänyt luonnontilansa viime vuosikymmenien aikana metsäojitusten seurauksena. Laajimmat avosuot laulujoutsenineen, metsähanhineen ja kurkineen ovat pohjoisosissa Pihtiputaalla. Lisäksi erityisen hieno kosteikkokokonaisuus on Viitasaarella sijaitseva Heinä-Suvanto, joka on Keski-Suomen merkittävin vesilintujen ja kahlaajien muutonaikainen kerääntymisalue. Etelämpänä harjumetsien halkoma Leivonmäen Kivisuon-Haapasuon alue on vertaansa vailla. Jyrkkäpiirteisen topografian vuoksi varsinaisia lintukosteikkoja on kuitenkin niukasti. Peltojen osuus maa-alasta on vajaa kymmenys. Laajimmat viljelysaukeat ovat maakunnan vanhimman kulttuurin sijoilla Jämsässä, Laukaassa, Äänekoskella ja Saarijärvellä, sekä Pihtiputaalla.